Syyllisten suojelu

 osa 3

Kun Mehiläisen lääkäri syksyllä 2021 salasi minulta röntgenkuvan, jossa näkyi katkaistu ruuvi ja minulle selvisi se, tein rikosilmoituksen poliisille. Poliisista ei pyydetty kuulusteluun vaan sieltä tuli kuukauden päästä kirjevastine, jossa ilmoitettiin ettei esitutkintaa suoriteta. Selitys oli kovin valheellinen; poliisi sanoi vastineessaan rikoksen alkaneen jo 1999, kun jalka oli katkennut ja täten jo vanhentunut. 1999 Tehtiin TAYS:ssa ensiluokkaista työtä ja ihmettelin itsekin, miten jalka parani kuin ei olisi koskaan katkennutkaan. Ei siihen mitään rikosta liittynyt. Rikos tehtiin 2012. Poliisi suositteli hakemaan korvausta potilasvakuutuskeskukselta ja ilmoitti mahdollisuudesta viedä asia itse syyttäjänvirastolle. Tein molemmat.

Potilasvakuutuskeskuksen sääntöihin kuuluu sellainen seikka, että anomus pitäisi toimittaa kolmen vuoden kuluessa vahingosta. Mutta sellaisella vapautuksella, että jos vahinko selviää vasta myöhemmin, niin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa. No minulle selvisi katkennut ruuvi yhdeksän vuoden jälkeen 2021 ja lähetin anomuksen yhdeksän ja puolen vuoden kuluttua. Heidän vastineessaan sanottiin, että minä olen tiennyt asiasta jo 2016, kun olen lääkärissä käynyt valittamassa polvikipua, jonka olen epäillyt johtuneen ruuvinpoisto-operaatiossa syntyneesta vahingosta. Olenhan minä jotain vahinkoa epäillyt, mutta kun ei lääkäri päästänyt kuvaan, niin en ole sitä voinut todentaa, olen vain toivonut että sitä alettaisiin tutkimaan. Samoin siinä sanottiin, että potilaskertomuksessa vuodelta 2012 lukee ruuvin katkenneen jalan sisään. No ei minulle kukaan silloin sitä kertomusta ole antanut luettavaksi, eikä lääkärit tietenkään puhuneet siitä mitään. Valitusosoitteiksi he antoivat Helsingin käräjäoikeuden ja Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan. Valitin Liikenne- ja potilasvahinkolautakuntaan ja sieltä tuli sama vastaus, vahinkoa on tapahtunut, mutta kun olisi pitänyt valittaa kolmen vuoden kuluessa.

Kanta-Hämeen syyttäjä löi kaiken aivan leikiksi. Kirjoitin kolmen A4:n selostuksen heidän virastolleen, suunnilleen samanlaisen kuin ensimmäinen blogini. Vastineessa kysyttiin, että mitä siis oikein on tapahtunut? Hän ei näe asiassa rikosta, koska hoitotoimenpiteet perustuvat keskinäiseen sopimukseen. Siis hänen mielestään valkotakkipsykopaatti voisi vaikkapa sahata jalan poikki ja silloinhan ruuvit olisi poistettu ja sopimus täytetty. No kun tämä lääkäri ei edes poistanut ruuveja, niin kuin oli sovittu, vaan käytti niitä vain pahoinpitelyn välineenä. Siellä se edelleen jauhaa luuta, en minä ole sellaista sopinut. Eikä tämä ollut vahinko, koska mitään ruuvinväännintä ei missään vaiheessa käytetty. No hänkin ilmoitti tietenkin valitusosoitteen, saisin viedä asian oikeuteen itse omalla riskilläni, eli hävitessäni maksan oikeudenkäyntikulut. No minä tein haastehakemuksen. Kanta-Hämeen käräjäoikeus sitten vitkutteli loppumetreille asti. Olin syyttänyt lääkäriä törkeästä pahoinpitelystä, jonka vanhemisaika on kymmenen vuotta. Pari viikkoa ennen kymmenen vuoden täyttymistä tuli käräjäoikeudelta vastine, jossa kerrottiin ettei oikeutta voi käydä koska lääkäreiden henkilöllisyys ei ole selvillä. Pitäisi suorittaa ensin esitutkinta, joten pyydäpä sitä syyttäjältä. Ja paskat, siinä radanvarren käpykylän oikeuslaitoksessa tiedetään aivan varmasti kenestä lääkäreistä on kyse ja pieni korruptiorinki pyörii. Lisäksi käräjäoikeus pelotteli kirjeessään, miten lääkäreillä on kummallakin oikeus tuoda neljä asiantuntijaa oikeudenkäyntiin antamaan lausuntonsa ja he laskuttavat 265€ tunnilta, joten kalliiksi tulee sulle. Syyttäjähän oli kieltäytynyt määräämästä esitutkintaa ja käräjäoikeus vaati sitä, joten touhu oli jo perinteistä luukulta toiselle pomputtelua, eikä lainmukaista valitustietä ollutkaan. Lääkäreiden henkilötunnukset olisi siis vaadittu, pelkät nimet ei riittäisi. Voisi ehkäpä tulla väärät lääkärit tuomituksi radanvarren käpykylässä, eihän sitä koskaan tiedä. Lannistettu oli joka taholta, mutta teko oli niin törkeä, että katsoin jo ihan velvollisuudeksikin jatkaa. Lääkäreiden harrastamat pahoinpitelyt voivat tulla muotiin, jos näitä ei saisi tuomiolle. Tiedustelin syyttäjältä sitten, että voisiko esitutkintaa suorittaa edes siltä osin, että saisi lääkäreiden henkilöllisyyden käräjäoikeudelle selvitettyä. Siitä on puoli vuotta aikaa, eikä ole vielä vastausta kuulunut. Samaa tiedustelin sitten Kanta-Hämeen keskussairaalalta, siellä voisi olla palkkatiedostoissa henkilöllisyys tiedossa. No sain vastaukseksi saman potilaskertomuksen mikä minulla jo oli. Lääkäreiden nimet siinä oli ja toiselta vieläpä etunimi lyhennetty alkukirjaimeksi, ei kelpaa käräjäoikeudelle. Potilaskertomuksen oli muuten allekirjoittanut Anna-Stina Svidkovski ja häntä en ole koskaan tavannutkaan. Kaikki lääkärit olivat miehiä, jotka asiaan mitenkään liittyvät. Syytin lääkäreitä haastehakemuksessa siten myös törkeästä väärennöksestä, kuin myös lääkärivalan rikkomisesta. Kun törkeä pahoinpitely sitten vanheni, enkä saanut henkilöllisyyksiä selville mistään, ilmoitin käräjäoikeudelle luopuvani syytteestä. Siinä pääsi kaksi todella paskaa ihmistä rikosvastuusta. Kuka näitä käskyjä jakelee, kun tuntuu kaikki olevan samassa juonessa mukana? Syyllisiä ei saa tuomita, korvauksia ei saa maksaa eikä edes vammaa parantaa, antaa miehen kitua. Samaa keskushallintoa nämä kaikki tottelevat kuuliaisesti.

   

Se oli siis huhtikuuta 2022, kesäkuussa ystäväni sai oikeusaputoimiston avulla pahoinpitelystään hyvän vahingonkorvauksen. Harmittelin kun en itsekin ottanut yhteyttä alunperinkin sinne, varattomille ilmainen asianajaja ja neuvontaa ’kädestä pitäen’ käytännön asioissa ihan alusta lähtien. Olisin voinut päästää maaliin rikossyyttessä. No potilasvakuutuskeskus oli antanut toiseksi valitusosoitteeksi Helsingin käräjäoikeuden, joten yritin sitten saada edes vahingonkorvauksia sieltä. Lääkäräidenhän se olisi pitänyt maksaa, mutta olkoot, vakuutusyhtiökin käy. Tulisin tulevaisuudessa tarvitsemaan kuitenkin sähköpyörätuolia ja muuta apuvälinettä paljon. Lähetin saman kertomuksen sinne. Valitettavasti kesälomat olivat jo alkaneet ja Pirkanmaan oikeusaputoimisto ohjasi keissini Mänttään, missä ei ehkä olla niin totuttu korruptioon. Sieltä soitti viikon päästä ylevän oloinen täti, joka haukkui minut valehtelijaksi ja huusi puhelimeen:

- Suomessa ei tapahdu tällaista.

- Minä en lähde tällaiseen juttuun mukaan, voittamisen mahdollisuus on häviävän pieni.

Välillä hän tuli hetkeksi järkiinsä ja madalti ääntään:

- Siis mitään ruuvinväännintäkö ei käytetty?

- Ei missään vaiheessa.

- Minä olen silti niin vanhanaikainen, etten halua uskoa tällaiseen. Lääkärit eivät tee pahaa. En ota juttua.

- Minä suosittelen sinulle Suomen potilasvahinkoapua, heillä on paras osaaminen tällaiseen. Hekin ovat nyt tosin kesälomalla.

Minähän en ollut edes vaatimassa enää pahoinpitelytuomiota, vaan vahingonkorvauksia potilasvakuutuskeskukselta. Mutta koska kerroin asiat totuudenmukaisesti ja rohkenin syyttää lääkäriä pahoinpitelystä ja toista lääkäriä vamman salaamisesta, olinkin röyhkeä pahis, eikä hän halunnut auttaa edes korvausasioissa. Valkotakkipsykopaatit-luennossa mainittiin Suomessa olleen 2000-luvulla useita tapauksia, missä oli lääkäri tai hoitaja tehnyt pahaa. Oikeusaputoimiston juristi lupasi, että he maksavat oikeudenkäyntikulut, vaikka käyttäisin Suomen potilasvahinkoavun palvelua ja hän siirsi vastuun sinne. Tämä on lääkäreiden ja juristien perustama firma, joka on erikoistunut nimenomaan potilasvakuutuskeskuksen väärien päätösten oikeuskäsittelyyn. No lähetin kertomuksen myös sinne ja siellä oli kesälomapäivystäjä, joka vastasi ja kiitti seikkaperäisesti laaditusta kertomuksesta. Siitä heidän olisi hyvä jatkaa kun tiimi palaisi kesälomalta ja he ottaisivat sitten yhteyttä lisää. Hän kysyi myös kotivakuutusta ja lähetin hänelle vakuutuskirjan omastani, mutta se on ihan perusvakuutus. He ensisijaisesti hoitavat vakuutusasiakkaita. Koko porukan palatessa lomilta oli ihan toinen ääni kellossa. ”Valitettasti tuohon kotivakuutukseen ei sisälly oikeusturvavakuutusta. Kustannussyistä sinun kannattaa viedä tämä asia Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan tutkittavaksi.” No vastasin että olin vienyt jo ja saanut identtisen vastauksen potilasvakuutuskeskuksen vastauksen kanssa. Ilmoitin myös että oikeusaputoimisto oli luvannut maksaa oikeudenkäyntikulut. Heidän vastauksessaan luki: ”Valitettavasti toimistomme ei hoida oikeusapujuttuja”, eli köyhät älkööt vaivautuko. Mikään ulkoinen voimahan ei heitä pakota tekemään tällaista periaatepäätöstä, vaan ovat ihan itse päättäneet näin, enkä usko edes että se olisi periaatepäätös vaan tapauskohtainen, eli emme auta juuri sinua. Saman rahan valtiolta saisi kuin vakuutusyhtiöltäkin, mutta tahallisesta hoitovirheestä syyttävä asiakas on ehkä vihollinen? Kansan syvissä riveissähän on ollut tiedossa jo pitkään, että vakuutuslääkärit ovat ilkeimpiä ihmisiä, mitä maa päällään kantaa. Olen sitä ihmetellyt joskus, mitä se tarkoittaa. Nyt tiedän. Saattaa olla Suomen potilasvahinkoapu samaa jengiä Potilasvakuutuskeskuksen kanssa ja keskenään päättävät kenelle korvaus myönnetään ja kenelle ei. Siinä saa vaan välissä laskuttaa valtiolta asianajopalkkiot lisäksi, jos vahingon kärsinyt osaa valittaa. Todennäköisesti näiden yhteisöjen lääkärit saavat sitä enemmän rahaa, mitä enemmän hylkäävät hakemuksia eli provisiopalkkaus. Varsinainen pseudotyötä tekevien suojatyösirkus. Koko valitusketju on tiennyt suojelevansa rikollisia. Mitä tässä maassa oikein tapahtuu?

Jostain olisi hyvä saada lääkärinapua, bitcoin-lahjoitukset: 1Kw49D19kPKiV68zeUzeZ6D1gopFeuA6Bv