Valkotakkipsykopaatit

Osa 1 – tekstiä paranneltu 02.04.2024

Eläkkeelle jäänyt Hannu Lauerma käytti tällaista termiä kuuluisassa luennossaan. Juuri kun olin nähnyt tämän kuuluisan TedEx-luennon, jouduin tällaisen valkotakkipsykopaatin uhriksi itse. Valkotakkipsykopaatti on valkokauluspsykopaatin erikoistapaus, joka hakeutuu terveydenhoitoalalle, missä lääkärin tai hoitajan ammattitaidolla pystyy pahoinpitelemään potilaitaan ja piilottamaan jälkensä niin hyvin ettei jää kiinni ainakaan kovin helposti. Kerron tässä avausblogissa vahingonteosta, mikä ei ollut tahaton hoitovirhe tai vahinko, niin kuin monet lääkärit nykyisin haluaisivat uskoa. Se oli törkeä pahoinpitely ja kateellisten ihmisten toimeksiannosta tehty.

Minun oikeasta jalastani oli katkennut pohjeluu ja sääriluusta irronnut sisäkehräs ja jalka oli korjattu TAYS:ssa 1999. Operaatio onnistui hyvin ja harrastin urheilua jo muutaman kuukauden jälkeen kipsin poistamisesta.

Lievää psykopatiaa koin jo kun kävin sairaalassa poistamassa kipsiä 1999. Nuo ruuvit huolestuttivat minua kun tein fyysistä työtä ja harrastin urheilua. Luut muuttavat muotoaan iän myötä ja rasituksesta, joten ei tuollaiset luun sisällä mitenkään hyväksikään ole. Kysyin voisiko niitä poistaa samalla kun kipsi poistetaan. Siihen lääkäri nauroi ja vastasi arvoituksellisesti että ”katellaan niitä sitten joskus”. En voinut sitten muuta kuin jäädä odottelemaan sitä päivää, kun niitä voisi kattella. 2011 ruuvit särkivät niin paljon että kävin sitten kysymässä uudelleen lääkäriasemalla; voiko niitä poistaa vai ei. Vastaus oli myönteinen, tottakai ne voidaan poistaa.

 Asuin silloin Riihimäellä ja leikkaus sovittiin tehtäväksi Riihimäen keskussairaalassa ja leikkausjono olisi noin kuukauden mittainen. Eli sen oli määrä tapahtua joulukuussa 2011. Viisi kuukautta sain kuitenkin odottaa ja syy vitkutteluun selvisi sitten huhtikuussa. 2012 huhtikuussa oli perjantai ja 13. päivä ja leikkaus määrättiin sille päivälle. Piti siihenkin sisällyttää salaseuraista mystiikkaa. Samoin eräänä iltana ennen leikkausta kun palasin baarista kotiin yöaikaan, piiritti kadulla riitaa haastanut fasistiporukka, eikä päästänyt jatkamaan matkaani. Paikallisesta taekwondo-seurasta tuttuja naamoja, muutama poliisi ja vanginvartija. He uhkasivat, että jos menen tuohon leikkaukseen, minulle tehdään siellä pahaa. He olivat kuulleet pahoja juoruja ja uskottelivat minun olevan saman luokan rikollinen kuin mitä heillä on paikallisessa vankilassa lusimassa, eivätkä he halua sellaisia heidän sairaalassaan hoidettavan. Todellisuudessa nämä olivat urheilukateellisia kamppailijoita ja kyllä niitä rikollisiakin siellä sairaalassa parannetaan. Oioin juoruja siinä pitkään ja muutaman kanssa jouduin tappelemaankin, mutta uskoivat he loppu viimein sen verran, että ovat erehtyneet suhteeni. Sairaalaan meneminen olisi sittenkin turvallista, eikä siellä mitään vahinkoa minulle tehdä. Tehtiinpä kuitenkin, petollisuus on psykopaatille huumetta.

 En ole myöskään taikauskoinen, enkä uskonut että tuollaiset hullut saisivat lääkäreitä värvättyä porukkaansa, joten menin leikkaukseen. Leikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa, missä potilas halvaantuu vyötäröstä alaspäin. Polvien kohdalla oli pieni peitto, enkä nähnyt operaatiota suoraan. Hartioiden ja käsivarsien liikkeistä kuitenkin havaitsin, ettei lääkäri ole työskentelemässä valansa edellyttämällä tavalla. Harteikas mieslääkäri alkoi ensi töikseen hakkaamaan vasaralla talttaa tuon pohjeluun tukilevyn alle ja yritti kammeta sitä sillä tavalla irti. Itselläni alkoi pakokauhu nousemaan. Kun olin halvaantunut jaloista enkä pakoonkaan pääsisi. Lääkäri rauhoitteli minua ja sanoi hakkaavansa pois ”luumuodostumaa”, mitä oli päässyt muodostumaan tukilevyn päälle. Valehtelu oli henkistä kidutusta siihen päälle. Oli vaikeaa uskoa että luu kasvaisi tuollaisen tukilevyn päälle. Tämä psykopaatti lisäsi kidutusta asteittain. Hän sai tukilevyä löystytettyä taltalla sen verran, että sai pihdeillä ruuveista otteen. Sitten hän väänteli ruuveja pihdeillä edestakaisin, sai reikiä suuremmiksi ja repi voimalla ulos pohjeluun ruuvit puolessa tunnissa. Pohjeluu on vain hieman yli sentin vahvuinen ja tuollaiset ruuvit varmaan 4mm paksuja ja vääntelemällä rei’istä tulee ainakin 6mm, joten ei jää paljon sellaisesta runtelusta materiaalia luun reunoille. Luulin siinä vaiheessa kuitenkin, että jäisin sairaalaan viikonlopun yli paranemaan. Otin muutenkin sellaisen asenteen etten puhu enkä valita käsittelystä mitenkään, niin hullu ei ehkä innostu enempää pahoinpitelemään. Pääsisin kuitenkin jälkitarkastukseen toisen lääkärin pakeille ja vammat hoidetaan sitten kuntoon jossain muualla. Olen saanut kuulla myöhemmin asioita selvitellessäni, että se oli virhe. Hän olisi nimenomaan halunnut kuulla armon anelua. 

 Runtelu paheni sitten kun hän siirtyi sääriluun puolelle irroittamaan noita pidempiä ruuveja. Hän ei ottanut edelleenkään käyttöönsä minkäänlaista ruuvinväännintä, vaan höllensi ruuveja pihdeillä vääntelemällä ja repi ne ulos. Nämä oli arviolta 45-50mm pitkiä, joten riuhtominen kävi aivan mielipuoliseksi ja hän saikin toisen ehjänä ulos. Hänelle oli varattu operaatioon kaksi tuntia aikaa ja hän käytti sen maksimaalisella tavalla vahingon tekoon. Kidutuksen intensiteetti kasvoi loppua kohden ja viime hetkillä hän sitten katkaisi vääntelyllään toisen pitkistä ruuveista ja pätkä ruuvia jäi sinne sääriluun sisäkehräksen sisään. Kuulin kai pienen katkeamisen äänenkin, mutta en uskonut korviani. Leikkauksen jälkeen oli määrätty kuitenkin jälkitarkastus ja hän jäisi kiinni vahingonteosta, jos röntgenissä näkyisi katkennut ruuvi. Hän ilmoitti kuitenkin ruuvien olevan nyt poistetut ja toivoin sitten vain toipuvani. Tämä vain oli kokeneen ortopedin tietotaidolla suunniteltu vahingonteko, eikä siitä niin vain toivuta, tuskin koskaan.

Jälkitarkastuksen kuvassa näkyy luiden ulkopuolella hippuja, mitkä on peräisin ruuveista ja todistaa miten brutaalia vääntely oli. Ortopediset ruuvit ovat ruostumatonta terästä, eikä niissä ole sinkkipinnoitetta mikä tavallisista ruuveista helposti hilseilee. Silti kudoksessa näkyy näitä hippuja. Katkennut ruuvi näkyy ja "osteoporoosin" oireita.

Pahoinpitelyn jälkeen sain puoli tuntia toipumisaikaa. En tiedä oliko hoitajia tiedotettu, että lääkäri rankaisee jotain pahista, mutta hauskaa heillä tuntui olevan. Kysyivät haluanko kipulääkettä ja pistivät olkapäähän ”fentsuu” ja lähettivät sillä pohjeluulla kävelemään kotiin, eivätkä antaneet edes sauvoja mukaan. Tunsin miten heikentynyt pohjeluu vääntyili kävellessä vaarallisen paljon. En minä heille mitään pahaa ole koskaan tehnyt, en tuolle lääkärille enkä hoitsuille, en ollut aikaisemmin koskaan tavannutkaan. Olisi kovasti tehnyt mieli tehdä rikosilmoitus pahoinpitelystä, mutta ymmärsin että minun sanani lääkärin sanaa vastaan ei ehkä riittäisi ja jäin odottamaan jälkitarkastusta ja toisen lääkärin lausuntoa. Jos olisin tiennyt katkenneesta ruuvista, olisin tehnyt heti rikosilmoituksen, kun olisi ollut jotain näyttöä. Tällaiset leikkaukset olisi syytä videotallentaa, voihan niitä käyttää opetustarkoituksiinkin.

Kotona otin siteen jalasta pois ja aloin tarkastelemaan sisäkehrästä mikä oli turvonnut tennispallon kokoiseksi. Valitettavasti se ei ollut turvotusta vaan ruuvien vääntely ärsytti sääriluuta muodostamaan suuren luukalvopatin sisäkehräksen päälle, arviolta 3cm paksun. Juoksuharrastus lopahti sitten siihen. Tai jouduin huomattavasti vähentämään juoksemista kun oikeaa sääriluuta oli venytetty pidemmäksi, alkoi vasen polvi muljahtelemaan juostessa, sekä lanneselkään tuli kipua jalkojen epäsymmetrisyyden takia. Juoksin kuitenkin silloin tällöin kun luulin jalan asettuvan sillä sitten joskus entisiin mittoihin takaisin. Kun jalka on iän myötä alkanut enemmän vaivaamaan, olen opiskellut ortopediaa ja ymmärtänyt ongelman vieläkin pahemmaksi. Kun pitkiä ruuveja vääntelee noin paljon että toinenkin irtosi ihan ehjänä, sen on täytynyt muodostaa suuren kartion muotoisen aukon luuhun, ulkohalkaisijaltaan varmaan 2-3cm. Ortopedian oppikirjoissa kerrotaan, että luu ei voi kasvaa sisältä ulospäin, vaan kaikki luusolut muodostuvat luukalvolla, eli luu kasvaa ulkoa sisäänpäin. Näin ollen tuo luukalvo ei ole voinut kuroutua tuon aukon yli ja täyttää sen jälkeen aukkoa luusoluillani, vaan luukalvo on kuroutunut tuonne luun sisään ja muodostanut kiilan sinne.

 Jälkitarkastuksen lääkäri oli juonessa mukana, ei sanonut katkenneesta ruuvista mitään, eikä näyttänyt röntgenkuvaa itselleni. Lääkärin mielestä ongelmani oli vain leikkausarpi, mikä hankautui rikki kenkää vasten. No sisäkehräs oli 3cm koholla, niin rakentajan työkenkä tietenkin rikkoi ihon. Hän valehteli kohouman olevan turvotusta mikä laskisi pian ja kaikki olisi aivan hyvin. Oli kulunut kuitenkin 2kk ns. leikkauksesta ja normaali turvotus olisi laskeutunut jo, jos nyt ruuvien poistosta mitään turvotusta pitäisi tulla ollenkaan jos ne vain kierretään pois. Tästä leikkaustraumasta huolimatta luotin vielä lääkäreihin silloin sen verran, että hänen vakuuttelunsa sai minut rauhoittumaan. Kun jos kerran ruuvit on kuitenkin saatu pois, niin ehkä jalka siitä palautuu sitten, vaikka pahan näköinen oli. Ymmärsin kuitenkin, että turvotus on jonkinlaista luumuodostumaa, mutta luulin senkin katoavan ajan kanssa, kovaa treeniä vaan ja luu mukautuisi liikkeisiin sopivaksi. 2012 ei ollut vielä olemassa kanta-palvelua, enkä voinut tarkastaa potilaskertomusta tai röntgenkuvaa sieltä itse, vaan olin täysin näiden lääkäreiden armoilla. Tarkastava lääkäri oli kyllä kirjannut kertomukseen ruuvin katkenneen luun sisään, mutta en nähnyt kertomusta itse. Samoin hän oli havainnut röntgenkuvassa merkkejä osteoporoosista, mutta sen hän on siihen kirjoittanut varmaankin sen takia, että jos joku tämän mafian ulkopuolinen lääkäri tutkisi kuvaa ja huomaisi ruuvien vääntelyn aiheuttamat vauriot. Ne näyttävät ilmeisesti samalta röntgenkuvassa kuin osteoporoosin vauriot. Tämä maininta kuitenkin poistettiin siitä myöhemmin.

Tunnen kiilan kipuna nilkassa, tuntuu kuin luun sisällä olisi kuula sisäkehräksen sisällä. Luu on sisältä pehmeää ja elävää, siellä muodostuu mm. verisolut, varsinainen tukirankamme on tuo noin millin vahva luukalvo ja se on teräksen lujaa. Jos tälläinen luja aines muodostaa kiilan elävän luun sisään, niin aiheuttaahan se kipua. Eikä siinäkään vielä kaikki, kun rasitan jalkaa tuntuu että paine nilkan sisällä kasvaa. Epäilen, että kun tuo luukalvo ulottuu katkenneeseen ruuviin asti, niin ruuvi raapii luukalvoa ja ärsyttää sitä kasvamaan. Jos kävelen paljon päivän aikana, nilkan sisäkehräs tuntuisi paisuvan. En sitä silmällä havaitse, mutta paine sisällä kasvaa ja vastakkainen polvi alkaa muljahtelemaan enemmän. Nykyisin minun on siksi liikuttava pyörätuolilla, käveleminen on liian kivuliasta. Heti leikkauksen jälkeen kävelemään pistäminen on todennäköisesti ollut osa juonta myös. Kun pohjeluusta oli revitty vahvuudesta yli puolet pois, on luu alkanut rasituksessa suojelemaan itseään kasvattamalla nopeasti luukalvoa ruuvien reiät täyteen. Siinä on nykyisin kaksi arkaa kohtaa ja välillä tuntuu että luu olisi toisessa niistä katkeamaisillaan ja todennäköisesti katkeaakin vanhemmiten. 

 Tässä kierossa vahingonteossa kovan luukalvopatin tarkoitus sisäkehräksen päällä on ollut kantaa kehon painoa aluksi. Kun paino ei tullut ruuvin ja luukalvokiilan päälle, ei tuntunut merkittävää kipuakaan. Ylisuuri sisäkehräs vain väänti kehoa vinoon ja esti urheiluharrastukset. Kipu on tullut hiipimällä, psykopaatin suunnittelemana. Kesti kuusi vuotta ennen kuin kipu oli niin pahaa, että olin varma, että siellä Riihimäellä aiheutettiin pysyvää elinikäistä vahinkoa. Näin he itse olivat lisäksi jo turvassa syytteiltä, kun rikos vanhenee. He ovat saattaneet merkitä tiedostoihini jotain vihjailuja luulotaudista tms. kun Tampereella muutettuani lääkärit eivät ole ottaneet vakavasti jalkakivun kuvailujani, vaan ohjailivat aina fysioterapeutille. Nykyisin tuosta luukalvopatista on sulanut puolet pois ja painoa tulee enemmän ruuvin päälle ja kipu on pahentunut. Samoin keski-iässä alkava luiden kutistuminen todennäköisesti vaikuttaa myös. Luu kutistuu mutta luukalvokiila ei, se kun vähän luonnoton uloke siellä luun sisällä. Kun lääkäreiden mielestä jalassa ei ollut mitään vikaa, sisuunnuin siitä ja aloin uudestaan juoksemaan enemmän. Juoksin paljain jaloin läheisen urheilukentän nurmella, että jalkojen liikkeet olisivat mahdollisimman luonnolliset ja jalka siten muotoutuisi mahdollisimman paljon entisenlaiseksi. Siinä jalan kunto sitten romahti, kun ruuvinpätkä jauhoi luun sisällä ja sisäkehräs paisui. Aloin hakemaan tosissani apua lääkäreiltä ja sain joiltain osakseni vahingoniloista pilkkaa, heillä oli selvästi tiedossa että minulle oli tehty tahallista vahinkoa Riihimäellä. Lääkäreiksi päästessään psykopaatit saavat paljon pahaa aikaan. Lääkiksen pääsykokeeseen pitäisi sisällyttää psykopatian magneettikuvaustesti. Psykopaatteja on kuitenkin 2% väestöstä, on naiivia uskoa että näitä ei pääsisi lääkärikuntaan. Kyllä pääsee ja he verkostoituvat nopeasti.

 Tässä sadistilääkärin yhteystiedot:

https://www.mehilainen.fi/en/doctors-and-specialists/antti-pekkanen

 Tässä tarkastusta suorittaneen valehtelija-salailijan yhteystiedot:

https://www.pihlajalinna.fi/asiantuntijat/antti-mikkola-0fd5a3

 Tampereella epärehelliset lääkärit asettuivat Pekkasen tueksi ja yllyttivät toisensa valehtelun joukkopsykoosiin, tässä siitä tarinaa:

https://akmiansu.blogspot.com/2022/09/vitkuttelu-sepittely-ja-salailu.html

 Ei ollut apua poliisista, syyttäjistä, oikeusaputoimistosta, potilasvahinkolautakunnista ja itse oikeuslaitoskin kieltäytyi käsittelemästä tapausta. Pitäisi Suomeen saada Hannu Karpon seuraaja pitämään kurissa näitä viranomaisten joukkopsykooseja:

https://akmiansu.blogspot.com/2022/09/syyllisten-suojelu.html

 Niin kuin yllä olevasta linkistä voi lukea, olen käynyt koko valitusketjun läpi tuloksetta. Ei rangaistuksia sadistille eikä salailijalle, ei vahingonkorvauksia eikä edes apua vammaan. Varmasti ruuvinpätkän voisi poistaakin luusta, mutta Tampereen lääkärit ilmoittavat vain röyhkeästi, ettei ruuvista eikä luukalvomuodostumasta ole minulle mitään haittaa. Aika hurja väite, kun mies on mennyt kaksi vuotta pyörätuolilla, ei sellaista kukaan huvikseen tekisi. Eivät muuten myönnä edes eläkettä, vittuilevat vaan. Eikä myöskään potilasvakuutuskeskuksen päätöstä ei haluttu kumota Tampereen kärajäoikeudessa, eikä Turun hovioikeudessa. Korvaussummalla olisin voinut hakea lääkärinapua jalkaan jostain sivistysvaltiosta. Eivät he mitään perusteluja antaneet ilmiselvän asian hylkäämiselle, kyllä tätä korruptioväkeä halutaan Suomessa suojella,

 Mainittakoon vielä että Tampereella on Hatanpään sairaalan johtaja osoittanut psykopaatin huumorintajua. Syksyllä 2020 kävin siellä röntgenkuvauksessa ja kuvaajaksi tuli sama kiduttaja-Pekkanen joka jalkani runteli. Hänellä on kuitenkin virka Kanta-Hämeen keskussairaalassa ja yksityinen työpaikka mehiläisessä. Ei hänellä olisi ollut syytä tulla Tampereelle keikkatöihin. Tuolloin en ollut edes tietoinen vielä katkaistusta ruuvista, mutta sairaalan johtajapa on ollut ja tilannut pilkkaa tehdäkseen Pekkasen kuvaamaan jalkaani. En häntä heti tunnistanut. Seuraavana päivänä aloin miettimään, ettei lääkärikunnassa varmaan toista samanlaista gorillaa voi olla ja viritin kasvomuistiani reilu kahdeksan vuotta taakse päin ja kyllä, sama mielisairas ortopedihan se. Tosin tämän seurauksena asia alkoi selviämään minullekin, kun epäilin silloin varpaan murtumaa samassa jalassa, kuvattiin silloin samaa jalkaa. Seuraavana kesänä kun jalan kunto romahti, kysyin Hatanpäältä tätä kuvaa, sain sen ja ruuvinpätkä näkyi siinä. Sen jälkeen tilasin Kanta-hämeen sairaalasta röntgenkuvat ja potilaskertomuksen vuodelta 2012 ja juoni alkoi selviämään.

Vedotaan nyt vielä. Jos joku tietää ortopedin, joka osaisi auttaa asiassa, ottakaa yhteyttä:

mikko.sukkela@hotmail.com