Vitkuttelu, sepittely ja salailu

 osa 2

Saatuani juoksulenkillä varmuuden siitä, että nilkassani on vierasesine, soitin Tampereella Hervannan terveyskeskukseen. Kuvailin tuntemuksiani ja pyysin päästä röntgenkuvaukseen. Puhelimessa lääkäri kieltäytyi päästämästä röntgenkuvaan ja sanoi että minun pitäisi mennä fysioterapiaan. Olin jo tottunut siihen, että lääkärit pyrkivät teettämään työtä mahdollisimman paljon fysioterapeuteilla. Selitin että tämä ei ole sellainen vaiva mihin fysioterapia auttaisi ja anelin päästä kuvaan, siitä ihan varmasti selviäisi mikä jalkaa on vaivannut kaikki nämä vuodet. En rohjennut kuitenkaan vielä väittää, että sinne olisi katkaistu ruuvi. Lääkäri pysyi tiukkana eikä päästänyt ja vaihdoin sitten terveysasemaa Hervannan Mehiläiseen. Mehiläisessä tuli sama (opeteltu) vastaus, röntgenkuvaan et mene, mutta voin lähettää sinut fysioterapiaan. Lääkäri perusteli päätöstään sillä, että olin vuotta aiemmin epäillyt varvasmurtumaa ja käynyt kuvassa turhaan, eli olin rasittanut terveydenhuoltojärjestelmää! Olin siis hänen mielestä vainoharhainen, myönnetään että se voi hieman kuulostaakin siltä jos sanoo oikean jalan tuntuvan pidemmältä kuin vasen. Vuotta aikaisemmin oli tosiaan kuvattu varpaan takia samaa jalkaa ja kysyin näkyykö siinä kuvassa mitään epätavallista. Lääkärin mielestä ei näkynyt mitään erikoista. Pyysin nähdä kuvaa hänen monitoriltaan ja hän röyhkeästi ilmoitti että jos haluan nähdä kuvan, minun pitäisi ostaa se Hatanpään sairaalasta. Epäilykset alkoivat nousemaan ja pakkohan se oli käydä tilaamassa, kuvasta perittiin 28€ ja siinähän se ruuvi näkyi. Sitten jo suutuin enemmän, tein lääkäreistä rikosilmoituksen ja anoin aikaa toiselle lääkärille. Hän oli aluksi auttavinaan ja neuvoi tilaamaan Kanta-Hämeen sairaalasta röntgenkuvat ja potilaskertomuksen vuodelta 2012. Tilasin ja sain. Suuttumus vain kasvoi kun sain lukea potilaskertomusta. Siinä mainittiin että ruuveja olisi kolmen lääkärin toimesta ”väännetty irti”. Se oli valhetta, yksi toinen lääkäri siinä kävi teeskentelemässä ruuvin irroitusta pihdeillä nyppimällä ruuvin päätä, muistin miten se raivostutti jo silloin leikkaussalissa kun en tiennyt vielä mitä he teeskentelevät. Sitten kertomuksessa mainittiin myös aivan sivuseikkana, että yksi ruuvi katkesi luun sisään, mutta ei siitä sen enempää. Jos kokonaiset ruuvit vaivaavat jalkaa, niin on aivan selvää, että kun niiden pinta-alasta viedään ~80% pois ja koko kehon paino kohdistuu tuohon pieneen ruuvinpätkään, ongelma pahenee melkoisesti. Mutta jälkitarkastusta suorittanut lääkäri ei katsonut asiaa niin tärkeäksi, että minulle olisi siitä maininnut. Potilaskertomuksessa mainittiin myös että röntgenkuvassa olisi näkynyt merkkejä osteoporoosista. Ihmekös tuo jos ruuvit revitään luusta irti, niin kärsiihän se paljon vauriota, mutta osteoporoosistakaan ei jälkitarkastuksessa suullisesti mainittu mitään ja kertomustahan en saanut mukaani.

Menin uudelleen Mehiläiseen kuvien ja kertomuksen kanssa, luulin että vihdoin asia alkaa selviämään. Lääkäri ei kuvia halunnutkaan nähdä, mutta halusi kopioida potilaskertomuksen. No annoin siihen luvan ja hän kävi jossain kopiohuoneessa. Lääkäri oli siis kuvista ja ruuvinpätkästä ollut koko ajan tietoinen. Hän ilmoitti että ruuvista ei ole mitään haittaa, koska ”siitä on tullut jo osa elimistöö”, mutta hän voisi lähettää minut fysioterapeutille. Jonkinlainen murhanhimo alkoi nousemaan ja katsoin parhaimmaksi häipyä nopeasti paikalta. Kotona huomasin, etten saanut aivan samanlaista potilaskertomusta takaisin, siitä puuttui nyt maininta osteoporoosista. Lääkäri oli vaihtanut sen kopiohuoneessa samannäköiseen muunneltuun kertomukseen. Luottamus Mehiläisen lääkäreihin oli mennyt. He yrittivät tekemänsä vahingon lisäksi ajaa myös hulluksi olemalla vahingoniloisia ja aivan avoimesti vihjailemalla, että lääkäreillä olisi salaliitto minua vastaan. Minä aivan ymmällään, en minä ole lääkäreille mitään pahaa tehnyt.

Salaliitto olikin yllättävän laaja. Menin seuraavaksi TAYS:n Acutaan, kun kivut jalassa alkoivat olemaan kovat. Siellä vastaanotossa lääkäri myös puhui aivan omituisia aikansa ja ilmoitti, että minun pitäisi tulla sinne työterveyshuollon lähetteellä! Acuta on sentään ensiapupoliklinikka, olin työtön ja työkyvytön. Ilmoittauduin sitten TE-toimistossa kuntouttavaan työtoimintaan, että pääsisin työttömien työterveyshuoltoon, on siinäkin termi. Ensin oli terveystarkastus, josta olisi voinut päästä lääkärin vastaanotolle. Hoitaja kertoi että loppuvuoden ajat on varattu ja seuraavan vuoden varauslistaa hänellä ei vielä ole, mutta hän voisi ohjata minut, mihinkäs muuallekaan, fysioterapeutille. Luovutin sitten ja menin fysioterapeutin vastaanotolle. Tampereella fysioterapia on kaupungin toimintaa, eikä maksa juuri mitään.

Olen vuoden 2012 jälkeen käynyt valittamassa polvi- ja selkävaivoja lääkärin luona ja anonut polvien kuvauksiin, mutta en ole päässyt kuin kerran ja silloinkin lääkäri lähetti röntgenkuvaan, missä kierukkavauriot eivät näy. Sen sijaan olen käynyt paljon fysioterapeuteilla ja selkävaivoihin olenkin saanut apua. Kun ruuvijalka on vääntänyt selkää vinoon, on fysioterapeutit saanet lihasvasaralla ja hieronnalla lihasjumeja avautumaan. Nyt menin sitten tietoisena ruuvin kappaleesta ja näytin terapeutille puhelimestani röntgenkuvaa. Hänelle oli heti selvää, että aiemmat käyntini ovat johtuneet salatusta ruuvinpätkästä. Ruuvi ja luukalvomuodostuma vääntää polvia rotaatioon ja selkää vinoon. Hän näytti hieman polvia vahvistavia liikkeitä ja lupasi lähettää terveyskeskuksen lääkärille sähköpostia, jossa suosittelee leikkausta jossa ruuvi poistettaisiin, sitä ennen on turhaa aloittaa kuntoutusta. Terveyskeskuksesta otettaisiin sitten yhteyttä, mutta kun tämä olikin Mehiläinen. Odottelin kolme kuukautta ja Mehiläisestä ei kuulunut mitään. Hankin välissä kyynärsauvat ja polvituet. Menin helmikuussa sitten Kysymään Mehiläisestä miksi yhteydenottoa ei kuulu ja sain ajan lääkärille. Sama lääkäri jonka mielestä ruuvista on tullut ”jo osa elimistöö” jatkoi jankuttamistaan miten luun keskellä ”hohkaluussa” ei ole tuntoaistia ja ruuvi ei siten voi aiheuttaa kipua, ainoastaan luukalvossa on tuntoa. Minä taidan olla sitten erikoistapaus, kun kipu oli aika kovaa. Olen ruuvin itse kivun takia keksinytkin, kun kuvat on salattu. Pääsin kuitenkin röntgeniin ja sen jälkeen vielä lähetteen ortopedillekin, mutta Mehiläisen valitsemalle. Eihän niihin paskiaisiin mitään luottamista enää ollut kaiken salailun ja valehtelun jälkeen. Se oli oikein arvattu, taas pari kuukautta odottelua ja TAYS:an vastaanotolle. Ahdistuneen oloinen ortopedi tuijotteli lattian rajaan ja vastaili lyhyin vastauksin kuin joku pahanteosta kiinni jäänyt pikkupoika. Ei leikkausta, olen pahoillani, ei edes eläkettä. Tuli mieleen natsiupseeri joka ’noudattaa vain käskyjä’, suuri johtaja selkeästi kieltänyt auttamasta. Melkoista kollegiaalisuutta.

Kävin hakemassa kaupungilta lainaksi pyörätuolin, kun kepeillä kävelykin rasittaa jalkaa liiaksi. Pystyn liikkumaan myös fillarilla kevyesti pienimmillä vaihteilla, mutta pidemmät matkat tuo kovemmat kivut. Elokuussa 22 tuli vuosi täyteen, kun vaihdoin Hervannan terveyskeskuksesta Mehiläiseen ja minulla oli oikeus vaihtaa taas terveysasemaa. Silloin vasta tuli mieleeni etsiä hakukoneella pahoinpitelyn tehneen lääkärin nimeä, ettei ainakaan samaan paikkaan menisi. No Mehiläisessä hän oli töissä Riihimäellä. Ihmekös se kun Mehiläisessä vaihdetaan potilaskertomukset, vähätellään vaiva mikä vie pyörätuoliin ja salataan röntgenkuvat, kun pahoinpitelijä onkin heidän omaa väkeään. Onhan Mehiläinenkin jo veroparatiisiseikkailuissaan ryvettynyt entuudestaan, niin mikäpä siinä alkaa oikein kunnon rikollisiksi. Lääkäreillä tosiaan tuntuisi olevan rikollisjärjestö, joka tilaustyönä pahoinpitelee potilaitaan, mutta sitten myös rehelliset lääkärit on peloteltu vaikenemaan ja olemaan auttamatta. Samaa ovat sanoneet pitkään jo rehelliset poliisit, poliisilaitoksilla on psykopaattien ryhmät jotka pystyvät uhkailemaan muut hiljaisiksi salaseurapoliisien rikoksista ja heiltä on viety keinoja puuttua poliisien rikoksiin. Siitä lisää tulevissa blogeissa ja myös tuolla. Olen näitä röntgenkuvia kenelle tahansa maallikolle näyttänyt (kymmeniä henkilöitä), on reaktiona ollut aina irvistys ja kommenttina suunnilleen: ”tuon täytyy tehdä todella kipeää, miten olet noin pitkään kestänyt, ennen kuin edes tiesit siitä”. Samoin fysioterapeutit ja hierojat, joille olen kuvaa näyttänyt, sanovat polvivaivojeni ja selkävaivojeni tottakai johtuneen tuosta ruuvinpätkästä. Se on heille heti aivan selvää, mutta kun olen mennyt lääkärin pakeille, he ovat vaikeina pyöritelleet peukaloitaan ja sepitelleet satuja sekä pelanneet aikaa. Myös itselleni on aivan selvää, kun kävellessä nilkkaan kohdistuu hetkellisesti joka askeleella 200kg paino ja juostessa yli 300kg paino, tekee tuollaiset terävät kierteet luulle paljon vahinkoa. Juoksin yhdeksän vuoden aikana tuhansia kilometrejä, kun luulin kuntouttavani sillä runneltua jalkaa. Ei ihme, että jalka on nyt paskana.

Syyskuussa 2022 odottelu jatkuu. Vaihdoin terveyskeskukseni Hatanpään sairaalaan ja kävin muutaman päivän päästä tilaamassa lääkärin aikaa. Vastaus oli etten voi tilata lääkärin aikaa, koska terveyskeskuksen vaihtamiseen kuluu aikaa 3-4 viikkoa. Tietokoneaikakaudella siihen kuluu oikeasti minuutti. Tänään sain neljän viikon jälkeen varattua ajan, mutta jonot ovat pidemmät kuin koskaan. Jatkan odottelua ja kirjoitan blogia, jos jotain tapahtuu. Seuraavassa blogissa muiden viranomaisten suhtautumista.

Johonkin olisi hyvä päästä leikkaukseen, bitcoin-lahjoitukset: 1Kw49D19kPKiV68zeUzeZ6D1gopFeuA6Bv