Valitus oikeusasiamiehelle
EDIT 26.06. Julkaisin tämän täällä, kun vastausta ei kuulunut lain määräämän kahden viikon aikana. Vastaus tuli julkaisun jälkeen muutaman päivän myöhässä. Oikeusasiamies oli delegoinut vähäpätöisen asian apulaisoikeusasiamiehelle, joka siirti sen edelleen sihteerilleen. Apulaisoikeusasiamiehen sihteeriltä tuli rutiininomainen vastaus, missä kehoitetaan valittamaan alempaan valitusportaaseen, mihin olen valittanut jo. Kehtasi jopa mainita vastauksessaan, etteivät viranomaiset yleensä käsittele yli kaksi vuotta vanhoja asioita. Niin minä en pääse tänään magneettikuvaukseen enkä huomenna, eli asia olisi kovin ajankohtainen. Ei haluta Suomessa vieläkään puuttua viranomaisrikollisuuteen.
KANTELU EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE
Kantelija: Sukkela, Aki Mikko Antero
Kantelun kohde: Tampereen yliopistollinen sairaala (TAYS), ortopedian yksikkö
Päivämäärä: 25.5.2026
1. TAUSTA
Nilkkani murtui vuonna 1999 ja siihen oli asennettu ortopediset ruuvit. Lääkärit eivät tuolloin suostuneet poistamaan ruuveja kipsinpoiston yhteydessä ja sain leikkauksen vasta keväällä 2012. Leikkauksen yhteydessä nilkkaani aiheutettiin vakava vamma: sääriluuhun syntyi ainakin tuuman (noin 2,5 cm) kokoinen reikä sisäkehräksen alueelle. Lisäksi yksi ruuvi katkesi nilkan sisälle ja pohjeluuhun tuli kuusi suurta reikää. Tapahtumien yksityiskohtaisempi kuvaus on liitteenä (liite1).
Seurauksena nilkkani kipu on ollut niin vaikea, että olen joutunut siirtymään pyörätuoliin. Lisäksi epäilen, että vaurioitunut sääriluu on muuttanut muotoaan tai pituuttaan tavalla, joka on vaikuttanut vastakkaisen jalan polviniveleen, joka muljahtelee kierukoiden kohdalta. Lääkäreiden kollegiaalisen suojelun takia en saa oikeanlaista diagnoosia.
Röntgenkuvat osoittavat leikkausta edeltäneen ja jälkeisen tilanteen. Alkuperäiset kuvat ovat kantelijan hallussa. Alkuperäisistä röntgenkuvista (2011 ja 2012) näkyy selkeästi luuston rakenteessa tapahtuneita muutoksia.
2. KANTELUN KOHTEENA OLEVA TOIMINTA
Puutteet hoidossa:
1. Olen alusta lähtien useaan kertaan pyytänyt magneettikuvausta (MRI) sääriluun vamman selvittämiseksi. Pyyntöäni ei ole noudatettu, vaan minut ohjattiin vain röntgenkuvaukseen (joulukuu 2025) ilman selitystä sille, miksi MRI ei sovi tilanteeseen.
2. Huhtikuun 30. päivänä 2026 jalka kuvattiin uudelleen ja samana päivänä ortopedin vastaanotolla kirjattiin: "Oirekokonaisuus on edelleen haastava eikä näillä tutkimuslöydöksillä leikkaushoidolla voida auttaa potilasta." Tämä johtopäätös on tehty ilman MRI-kuvausta, joka on luun sisäisen rakenteen selvittämiseen välttämätön tutkimus.
3. Pyysin useaan kertaan myös molempien jalkojen kuvaamista rinnakkain röntgenillä. Tämä on yksinkertainen ja edullinen tutkimus, jolla voitaisiin selvittää jalkojen rakenteelliset erot. Millimetrienkin pituusero sääriluissa olisi röntgenkuvan asteikosta helposti havaittavissa. Epäilen, että vastakkaisen jalan polven muljahtelu kierukoiden kohdalta johtuu juuri tästä rakenteellisesta epäsymmetriasta. Tätäkään pyyntöä ei noudatettu.
4. Prosessin aikana järjestettiin useita tarpeettomia vaiheita (videohaastatteluja, puhelinhaastatteluja, useita fysioterapia-arviointeja, sosiaalityöntekijöitä), kun kliinisesti tarpeelliset perustutkimukset, MRI ja vertaileva alaraajaröntgen, on jätetty tekemättä.
3. OIKEUDELLINEN PERUSTA
Potilaalla on laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 3 §:n nojalla oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Lain 6 §:n mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoidon tulee perustua lääketieteellisesti perusteltuihin tutkimuksiin.
Magneettikuvauksen epääminen ilman lääketieteellistä perustelua, kuvaustulosten salaaminen potilaalta sekä johtopäätösten tekeminen puutteellisten tutkimusten pohjalta ovat vastoin potilaan oikeuksia koskevia säännöksiä.
4. VAATIMUKSET
1. Pyydän oikeusasiamiestä selvittämään, onko TAYSin toiminta ollut lainmukaista kieltäytyessään MRI-kuvauksesta pyynnöstäni huolimatta.
2. Pyydän, että oikeusasiamies velvoittaa tai suosittaa TAYS:ia järjestämään MRI-kuvauksen sääriluun ja nilkan alueen vamman selvittämiseksi asianmukaisesti, sekä molempien alaraajojen vertailevan röntgenkuvauksen mahdollisen pituuseron toteamiseksi. Myös Helsingin sairaahoitopiirin kuvaus voisi käydä, kun minulla on jo suuri luottamuspula Tampereen lääkäreiden kanssa. Haluan myös saada kuvat itselleni.
3. Pyydän selvittämään, onko pitkittynyt ja tulokseton hoitoprosessi ollut potilaan oikeuksien mukainen.
5. LIITTEET
- Röntgenkuva 15.12.2011 (ennen leikkausta)
- Röntgenkuva 24.5.2012 (leikkauksen jälkeen)
- Oma kirjallinen kuvaus vuoden 2012 tapahtumista
Tampereella 25.5.2026
Aki Mikko Antero Sukkela
Yhteystiedot:
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXX
LIITE 1: KUVAUS VUODEN 2012 LEIKKAUKSESTA JA SEN SEURAUKSISTA
Tässä liitteessä kuvataan vuoden 2012 leikkauksen tapahtumat sekä niiden lääketieteelliset seuraukset niin tarkasti kuin potilaan havainnointikyky leikkauksen aikana ja sen jälkeen on mahdollistanut.
Tausta
Oikeassa jalassani pohjeluu oli katkennut ja sääriluun sisäkehräs irronnut vuonna 1999. Leikkaus TAYS:ssa onnistui tuolloin hyvin ja jalka parani normaaliksi. Leikkauksessa asennetut ruuvit ja tukilevy jäivät paikoilleen.
Ruuvit alkoivat aiheuttaa kipua fyysisen työn ja urheiluharrastusten yhteydessä. Vuonna 2011 kävin lääkärin vastaanotolla ja tiedustelin ruuvien poistoa. Lääkäri arvioi poiston olevan mahdollinen ilman erityisiä riskejä. Leikkaus sovittiin Riihimäen keskussairaalaan. Odotusaika venyi viideksi kuukaudeksi ja leikkaus toteutettiin huhtikuussa 2012.
Leikkauksen kulku
Leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa, jossa potilas on halvaantunut vyötäröstä alaspäin. En nähnyt operaatiota suoraan pienen peitteen takia, mutta seurasin lääkärin hartia- ja käsivarsiliikehdintää koko toimenpiteen ajan.
Havaitsin, että ortopedi Antti Pekkanen ei poistanut ruuveja ruuvinvääntimellä kiertämällä. Sen sijaan hän käytti vasaraa ja talttaa pohjeluun tukilevyn löystyttämiseen. Taltalla hakkaamisen ja vääntämisen jälkeen hän tarttui ruuveihin pihdeillä ja väänteli niitä edestakaisin. Vääntelyä jatkui niin kauan, että ruuvit löystyivät ja hän pystyi vetämään ne ulos luusta.
Sisäkehräksen pidemmät ruuvit (arviolta 5 cm) vaativat enemmän samanlaista työtä. Leikkauksen loppuvaiheessa operaatioon osallistuikin toinenkin lääkäri, joka potilaskertomuksen mukaan yritti myös irrottaa ruuveja, mutta ei todellisuudessa tehnyt mitään. Ortopedi irroitti myös pitkät ruuvit vain vääntelemällä niille niin suuren reiän sisäkehräksen kohdalle, että ne pystyi vetämään ulos. Koko operaatio kesti tasan kaksi tuntia.
Loppuvaiheessa kuulin heikon äänen, jonka perusteella epäilin yhden ruuvin katkenneen. Tätä ei vahvistettu eikä kerrottu minulle leikkauksen aikana tai sen jälkeen.
Jälkitarkastus ja tietojen salaaminen
Muutaman viikon kuluttua leikkauksesta kävin jälkitarkastuksessa. Lääkäri Antti Mikkonen otti röntgenkuvan mutta ei näyttänyt sitä minulle. Hän ei kertonut ruuvin katkenneen luun sisään, vaikka se näkyy myöhemmin saamassani röntgenkuvassa (24.5.2012) selvästi. Nilkka oli tuolloin silmiinpistävän kokoinen massiivisen luukalvomuodostuman vuoksi.
Kun vuosien jälkeen aloin hakea alkuperäisiä röntgenkuvia ja potilaskertomusta Riihimäen keskussairaalasta, sain ne tilattua. Potilaskertomus kuvaa ruuvien poiston tapahtuneen 'vääntelemällä', mikä on tulkinnanvarainen ilmaus ja voidaan ymmärtää sekä normaalina ruuvien kiertämisenä että käsittelemälläni tavalla. Tuolloisessa potilaskertomuksessa oli maininta jälkitarkastusta suorittaneen lääkärin havainneen luussa merkkejä osteoporoosista. Hervannan Mehiläisen Juho Mäntylä pyysi 2021 tätä kertomusta itselleen kopioimista varten ja palautti siitä erilaisen version, missä osteoporoosista ei mainittu mitään. Tilasin kertomuksen Riihimäeltä uudelleen ja siinä kertomuksessa oli tämä kohta myös muutettu. Tämän harhautuksen tarkoitus ei ole minulle selvinnyt.
Arvioimani lääketieteelliset seuraukset
Pohjeluun halkaisija on noin sentti tai hieman yli. Käytetyt ruuvit olivat halkaisijaltaan 4–4,5 mm. Vääntelyllä ja edestakaisin liikuttamalla syntyneet reiät ovat merkittävästi suurempia kuin alkuperäiset ruuvireiät. Tämän on täytynyt heikentää pohjeluuta ja se tuntuu nykyisin kipuna, mikä tuntuu siltä kuin pohjeluu olisi katkeamaisillaan. Sisäkehräksen pidemmillä ruuveilla on aiheutettu niille yhteinen reikä, minkä on täytynyt olla kokoluokkaa 3cm, että niin pitkä ruuvit on saatu vetämällä ulos.
Luun korjautumismekanismin mukaisesti luukalvo ei pysty kuroutumaan näin suuren defektin yli. Sen sijaan luukalvo on todennäköisesti kasvanut luun sisälle, muodostaen kiilamaisen rakenteen pehmeään ydinluuhun. Tämä selittäisi jatkuvan paineen ja kivun tunteen nilkassa sekä sen pahenemisen rasituksessa.
Lisäksi nilkan rakenne on muuttunut tavalla, joka on vaikuttanut vastakkaisen jalan polviniveleen. Epäilen jalkojen välillä olevan pituuseron, joka aiheuttaa polven kierukoiden muljahtelua. Tämä vaatisi selvittämistä molempien alaraajojen vertailevalla röntgenkuvauksella.
Luun sisään jäänyt ruuvinkatkelma ärsyttää kudoksia ja on saattanut osaltaan ylläpitää luukalvomuodostumaa. Nilkan kipu on pahentunut vuosi vuodelta ja johtanut siihen, että liikun nykyisin pyörätuolilla.
Yhteenveto
Rutiininomainen ruuvien poisto-operaatio toteutettiin tavalla, joka on aiheuttanut pysyvän vamman. Vamman laatu ja laajuus on jäänyt selvittämättä, koska MRI-kuvaukseen ei ole päästy huolimatta useista pyynnöistä. Vammaan syyllisen lääkärin suojelu on siinä mielessä jo turhaa, että tapaus on rikoksena vanhentunut. Olen lisäksi sen käyttänyt jo korkeimmassa oikeudessa asti turhaan. Tahtoisin vihdoin jo kuvata jalkani MRI-laitteella ja saada kuvan myös itselleni.


Kommentit
Lähetä kommentti