Haastehakemus käräjäoikeudelle

 osa 9

Yritin saada käräjäoikeutta muuttamaan potilasvakuutuskeskuksen päätöstä, kun siinä oli annettu valitusosoitteeksi Helsingin käräjäoikeus tai valittajan asuinpaikan käräjäoikeus. Tällainen lähti pari viikkoa sitten ja hakemus hylättiin, kun en ole yksilöinyt vaatimuksiani. Miten tuo nyt pitäisi yksilöidä? Pitäisikö kivulle, kävelykyvyn menettämiselle ja työkyvyn menettämiselle osata määritellä hinta? Työkyvyn menettämiselle voisi määritellä hinnan kun laskisi jäljellä olevat työvuodet 65-vuotiaaksi asti ja kertoisi oman alan keskivuosiansiolla. Mutta ajoittain sietämätön kipu ja se että ei kävele enää onkin jo vaikeaa. En minä kävelykyvystäni luopuisi kymmenestäkään miljoonasta, mutta kyllä nuo menetetyt työvuodet jo sinänsä miljoonaan kipuaisi. Potilasvakuutuskeskuksen korvaustaulukoita en ole mistään löytänyt. Valittaisin hovioikeuteen jos joku veuvoisi ensin, mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa vaatimuksien yksilöiminen.

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDELLE

Asia

Potilasvakuutuskeskuksen päätös PO-2021-4615-178

Kantaja

Mikko Sukkela

Vastaaja

Potilasvakuutuskeskus

Oikeuspaikka

Potilasvahinkolain mukainen korvauskanne nostetaan potilasvakuutuskeskusta vastaan joko Helsingin käräjäoikeudessa tai käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä kantajalla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka (liite 8).

Vaatimukset

Vaadin potilasvakuutuskeskusta muuttamaan kantaansa ylläolevan päätöksen osalta korvattavaksi. Vaadin yhden miljoonan euron korvausta työkyvyn sekä kävelykyvyn menettämisestä kolmenkymmenenkahdeksan vuoden iässä ja loppu elämän ajan jatkuvasta jalkakivusta. Vaadin maksettavaksi myös oikeudenkäyntikuluja

Perustelut

Tahdon riitauttaa potilasvakuutuskeskuksen päätöksen PO-2021-4615-178. Kertaan ensin mitä on tapahtunut Riihimäen sairaalassa 2012 ja sitten perustelen miksi potilasvakuutuskeskuksen perustelut päätökselleen ovat järjenvastaisia.

Minun oikeasta jalastani oli katkennut pohjeluu ja sääriluusta irronnut sisäkehräs ja jalka oli korjattu TAYS:ssa 1999 ortopedisilla ruuveilla, mitkä jätettiin silloin jalkaan (liite 1). Ruuvit vaivasivat niin paljon että 13 vuotta myöhemmin kysyin mahdollisuutta niiden poistoon ja pääsin Riihimäellä asuessani leikkaukseen 13.04.2012.

Leikkauksessa jouduin salaseuraisen väkivallan uhriksi. Ortopedi Antti Pekkanen repi ruuvit ulos luusta pihdeillä, eikä hän yrittänytkään kiertää niitä auki meisselillä tai porakoneella. Hän teeskenteli että ruuvit olisivat tiukassa ja niitä pitäisi höllentää vääntelemällä ja sen jälkeen repiä ulos. Hänen vääntelynsä muuttui kaksituntisen operaation ajan koko ajan väkivaltaisemmaksi ja viimeisen ruuvin hän katkaisi luun sisään (liite 2).

Tarvittaessa blogistani voi lukea tarkempaa kuvausta tapahtuneesta:

https://akmiansu.blogspot.com/2022/09/valkotakkipsykopaatit.html

Potilaskertomuksessa kerrotaan valheellisesti, että ruuveja olisi väännetty kolmen lääkärin toimesta auki. Todellisuudessa niitä väännettiin kahden lääkärin toimesta katki, potilaskertomuksen allekirjoittajaa Svidkovskia en ole koskaan tavannutkaan. Toinen lääkäri kävi pikaisesti paikalla myös teeskentelemässä, että ruuvit olisivat tiukassa ja niitä pitäisi väännellä irti. Todellisuudessa luu on sisältä pehmeää, eikä sinne jää oikeasti ruuvit jumiin. Vaikka olisikin tiukassa, niin ei niillä tulisi rikkoa luuta vääntelemällä. Ortopedian oppaiden mukaan kaikissa luunmurtumissa pitäisi pyrkiä säilyttämään luukalvo mahdollisimman ehjänä, Tämä vääntely on rikkonut luukalvon sisäkehräkseni kohdalta ja jättänyt siihen arviolta 2.5 – 3.0 cm aukon halkaisijaltaan. Luu ei voi kasvaa sisältä ulospäin, vaan kaikki luusolut muodostuvat luukalvolla. Näin ollen luukalvo on kuroutunut aukon yli ja täyttänyt sen muodostamalla kiilan luun sisään. Ydinluu on pehmeää, luukalvo taas on kovaa kuin hampaan kiille. Ydinluu kutistuu iän myötä ja tämä kiila ei. Sisäkehräksen päälle muodostui vielä usean sentin paksuinen luukalvopatti, mikä kantoi kehon painoa. Näin ollen ruuvi eikä luukalvon kiila tuntunut luun sisällä useaan vuoteen. Nyt verenkierto on sulattanut tuota pattia niin paljon, että paino tulee kiilan ja ruuvin päälle. Se aiheuttaa päivittäin kovaa kipua. Tunnen jalkaa rasittessa myös ruuvin muodon, vaikka se on keskellä luuta. Myös pohjeluussa on tunne, että se katkeaa lähivuosina.

Luulin kuitenkin 2012 että ruuvit olisi poistettu ja jalka kuntoutuisi esimerkiksi juoksemalla. Se ei enää onnistunut kovin hyvin kun kiila aiheutti jalkoihin pituuseron. Pekkasen rikoskumppanina toimi Antti Mikkola Riihimäen terveyskeskuksessa. Hän kuvasi jalan jälkitarkastuksessa toukokuussa 2012, mutta ei näyttänyt kuvaa itselleni. Hän kertoi, että jalan turvotus laskisi parissa kuukaudessa, eikä mitään vahinkoa olisi tapahtunut. Se ei ole laskenut vieläkään, katkennut ruuvi ärsyttää luuta muodostamaan luukalvoa koko ajan lisää. Kun olen kävellyt päivän, tunnen iltaisin kihelmöintiä kun luukalvoa muodostuu lisää ja patti kasvaa välillä suuremmaksikin eikä laske 1,5cm pienemmäksi. Kiila luun sisällä aiheuttaa kovaa kipua ja vääntää kehon asentoa vinoon. En enää kävele kuin muutaman metrin matkoja sisätiloissa. Ongelma pahenee iän tuoman luiden kutistumisen myötä. Olisin nostanut tuolloin syytteen pahoinpitelystä, mutta olisin tarvinnut lääkärin lausunnon tai todisteeksi röntgenkuvan. Mikkola salasi kuvan ja vakuutteli, että jalka toipuu syksyksi hyvään kuntoon.

Potilasvahinkokeskuksen päätöksessä korvaus evättiin ja perusteluksi esitettiin ainoastaan se että anomukseni olisi tullut myöhässä. He siis myöntävät, että vahinkoa on tapahtunut, mutta olisin tahallani jättänyt hakematta korvausta ajoissa. Miksi ihmeessä kukaan sellaista tekisi? Potilasvakuutuskeskuksen sääntö kuuluu näin:

Vahinkoilmoitus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsinyt sai tietää vahingosta tai hänen olisi pitänyt saada siitä tieto. Joskus potilas voi saada tiedon vahingosta vasta pitkän ajan kuluttua sen sattumisesta. Vahinkoilmoitus, joka on saapunut kolmen vuoden määräajan umpeuduttua, voidaan vain erityisestä syystä ottaa käsiteltäväksi. Korvausta on kuitenkin joka tapauksessa haettava viimeistään kymmenen vuoden kuluessa vahinkoon johtaneesta tapahtumasta.

Minä tein imoituksen alle kymmenessä vuodessa ja tässä on erityinen syy. Olisin toki voinut tehdä heti 2012 jos Mikkola ei olisi johtanut harhaan. Hän ei näyttänyt minulle röntgenkuvaa eikä kertonut sitä että nilkkaan katkesi ruuvi. Hän valehteli suuren luukalvomuodostuman olevan ’normaalia turvotusta’, mikä laskisi pian. Tuolloin ei ollut vielä internetin kanta-palvelua, mistä olisin voinut lukea potilaskertomusta, joten ei minun ole mitenkään pitänyt tietää vahingosta. Toinen oleellinen tekijä on se että vamma on sadistisen lääkärin sillä tavalla suunnittelema, että sen vakavuus selviäisi vasta vuosien päästä ja hän itse on silloin jo turvassa rikossyytteeltä. Aloin menettämään kävelykykyäni vasta 2021. Keski-iän tuoma luiden kutistuminen teki vaivasta koko ajan pahemman. Potilasvakuutuskeskuksen vastauksessa lukee: ”Potilasasiakirjojen mukaan olette yhdistäneet oireidenne johtuvan fiksaatiomateriaalin poistotoimenpiteistä jo ennen 30.09.2018.” On mahdollista että olen lääkärin vastaanotolla maininnut varovaisesti pahoinpitelystä, kun epäilykseni ovat nousseet kipujen takia. En ole tiennyt mitään, vaan toivonut tarkempia tutkimuksia. Olen kyllä epäillyt jo heti poistotoimenpiteen jälkeen, että viimeinen ruuvi katkesi luun sisään. Lääkärit vaan ovat onnistuneet salaamaan asian. Olen siis toivonut pääseväni kuvauksiin. Fiksaatiomateriaalin poistossa syntynyttä vammaa ei ole mitenkään tutkittu. Jos olisin halunnut asiasta nostaa kanteen tai anoa potilasvahinkokeskukselta korvauksia, niin olisihan minulla pitänyt olla lääkärinlausunto siitä että vahinkoa on tapahtunut. En ole tällaista saanut Mikkolalta enkä Tampereelta, missä olen asunut vuodesta 2014. Kun olen 2021 alkanut varmistumaan siitä että vamma onkin vakava, olen Kanta-Hämeen keskussairaalasta kyselemällä saanut röntgenkuvan ja potilaskertomuksen. Katkaistu ruuvi on selvinnyt minulle siis vasta syksylla 2021. Tällaista ei voi täysin pitävästi todistaa, joten käytän todisteluna kaikkea mikä on aivan ilmeistä, sekä potilastietoja joita potilasvakuutuskeskuskin käyttää minua vastaan, määrittelemättä edes minkä päivämäärän lääkärikäyntiin he viittaavat.

Todisteet

1. Kun minulla huoli jalan kunnosta alkoi kasvaa kesällä 2021 yritin sinnikkäästi päästä röntgenkuvaukseen. Hervannan terveyskeskuksesta minua ei päästetty, joten vaihdoin asian takia terveyskeskustakin Hervannan Mehiläiseen ja olen pyytänyt päästä sieltäkin kuvaukseen. Olin juoksulenkillä varmistunut siitä että ruuvi aikoinaan katkaistiin jalan sisään. Joten on ilmeistä ettei minulla ainakaan ole ollut todistetta katkaistusta ruuvista, minkä perusteella olisin voinut korvausta anoa.

2. Samaa jalkaa oli kuvattu vuosi aiemmin 2020 Hatanpäällä. Kun Mehiläisen lääkäri ei näyttänyt minulle kuvaa, olen käynyt ostamassa sen Hatanpään kuvaamosta. Tämäkään kuva ei näkynyt kanta-palvelussa. Kuvan saamisen jälkeen kuulin lääkäriltäni mahdollisuudesta tilata alkuperäiset kuvat Kanta-Hämeen keskussairaalasta ja tilasin ne. Sain siten syksyllä 2021 vasta tiedon ruuvin katkaisemisesta tiedon.

3. Kun sain kuvat haltuuni, tein rikosilmoituksen lääkäreiden toiminnasta yhdeksän vuoden jälkeen. Törkeä vammantuottamus vanhenee viidessä vuodessa ja olisi ollut paljon viisaampaa tehdä ilmoitus heti tapahtuneen jälkeen, joten aivan ilmeisesti en ole ollut tietoinen katkaistusta ruuvista. Jäljelle jäi vain yrittää syytettä törkeästä pahoinpitelystä, minkä vanhenemisaika on 10 vuotta. Olisin tehnyt rikosilmoituksen heti tarkastuskäynnin jälkeen 2012, jos Mikkola olisi edes myöntänyt ruuvin katkenneen jalan sisään tai näyttänyt kuvaa. Tutkivan poliisin mielestä tapaus kuului potilasvakuutuskeskukselle.

Tampereella 01.11.2023

                    Mikko Sukkela